Vuosi vaihtui ja elämä muuttui, jouluaattona alkoi pajan joulutauko ja korutyöt pysähtyivät pariksi viikoksi. Kyseessä oli kuitenkin varsinainen työloma, sillä kodin muutto tehtiin tammikuun ensimmäisellä viikolla ja pakkaamista, kantamista ja remppahommia riittikin koko loman ajaksi ja yli. Kestää luultavasti koko kevään ennen kuin kaikki on löytänyt paikkansa, sillä pidentyneen työmatkan takia päivästä katoaa vajaat 2h ja illat jäävät varsin lyhyiksi. Paja kuitenkin on edelleen paikallaan Haapaniemellä.

Elämä on tällä hetkellä laatikoissa, kaikki on vähän hukassa, astiat, vaatteet, omat korut ja tuntuu, että itsekin. Uuteen arkeen totuttautuminen on käynnissä ja rytmiin pääseminen takkuilee. Viime sunnuntai iltana oli kriisi, kun raivokkaasti kävin läpi laatikoita, kaikki housut olivat hukassa ja totesin, että en minä vaan voi lähteä töihin ilman housuja… no, onneksi ne lopulta löytyivät. Työmatka venyi 14 kilometristä 52 kilometriin, elämä muuttui. Nyt pimeys yöllä on oikeasti pimeää ja sinistä, poissa on katuvalojen oranssi hehku ja katuaurojen peruutusääni aamu kuudelta. Hiljaisuus on oikeasti hiljaista ja näin sydäntalvella voi kuulla lumisateen äänen. Edellinen kotini tulee pian julkisesti markkinoille, myydään/vuokrataan ilmoituksella, luopuminen on ollut yllätyksekseni aika kivuliasta, vaikka ei sen olut tarkoituskaan olla loppuelämän koti.

Ensimmäinen työviikko hurahti ohi nopeasti, ensimmäiset päivät menivät purkaessa viestejä ja yhteydenottoja, sekä tehden kiireisimpiä tilauksia postin kuljetettavaksi. Ensimmäinen viikko, minkä tahansa loman jälkeen on aina aikamoista asioiden järjestelyä, yllätyksiä ja työrytmin etsimistä. Yksi päivä meni Suomen Kultaseppien Liiton töissä, meillä oli liiton strategiatyöpaja päivä, hyvä ja antoisa, mutta pitkä. Lähdin kotoa ajamaan klo 7 aamulla ja olin kotona illalla klo 10. Ensimmäisellä viikolla hoidettiin asioita myös tulevia Love Me Do -messuja varten, jotka ovat viikon päästä 21.-22.1 Kaapelitehtaalla Helsingissä. JRD ja SAVU ovat siellä esillä osastolla nro 8.

Viikko on sisältänyt myös joukkorahoituskampanjan asioiden hoitamista. Tähän kampanjaan on tullut enemmän muutoksia kuin mitä osasin odottaa. Jo ennen joulua kerroin siitä, kuinka Mesenaatti.me palvelulla oli haasteita yhteistyökumppanina toimivan maksuvälittäjän kanssa. 70 000 sähköpostiosoitetta, kaikki aiemmin Mesenaatin kautta rahoittaneiden henkilöiden osoitteet olivat lukitut, eivätkä aiemmin kampanjoita rahoittaneet päässeet rahoittamaan uudelleen. Lopulta juuri ennen joulua kaikki sähköpostit saatiin onneksi taas avattua, mutta aikaa oli kulunut pari viikkoa ja sen vuoksi Mesenaatti tarjosi sillä ajalla kampanjoineille, kuten minulle, mahdollisuuden jatkaa kampanja aikaa, sillä ei voitu tietää kuinka monta rahoittajaa kukin kampanja oli menettänyt näiden vaikeuksien vuoksi. Minunkin kampanjani siirtyi päättymään joulukuun lopun sijasta tammikuun loppuun. Kampanja on siis edelleen aktiivinen ja käynnissä ja kaipaa lisää mesenaatteja.

Viime viikolla eteen tuli toinen muutos, kun Mesenaatti ilmoitti, että heidän maksupalvelun välittäjänsä vaihtuu kokonaan ja tämän vaihdoksen vuoksi aktiivisilla kampanjoilla on taas mahdollisuus tehdä muutoksia kampanjaansa. Kaikki saivat mahdollisuuden muuttaa kampanjansa minimitavoitetta vastaamaan jo saavutettua rahoitusta, mikäli heillä oli mahdollisuus tuolla rahalla toimittaa kampanjan kautta siihen mennessä hankitut vastikkeet niitä rahoittaneille tahoille kampanjan jälkeen. Tällä Mesenaatti halusi minimoida mahdolliset haasteet, pian entisen maksuvälittäjän kanssa ja tehdä asian kaikille tahoille, kampanjoijille, rahoittajille, maksunvälittäjille ja itselleen, mahdollisimman helpoksi. Se mahdollisti minullekin sen, että tulen saamaan tähän mennessä hankitun rahoituksen 4300€ ja kaikki 29 kampanjaani tähän mennessä rahoittanutta mesenaattia saavat ostamansa kampanjavastikkeen itselleen tämän kevään aikana. Sekä tietenkin kaikki muutkin tulevat mesenaatit, jotka kampanjaani tukevat ennen kuin se loppuu tammikuun lopussa. Tilanne on siis siltä osin win win.

Kuitenkin tarve lisätuelle on edelleen olemassa, alkuperäinen tavoitteeni oli kerätä minimissään 10 000€, jotta minulla olisi paremmat mahdollisuudet pitää yritystoiminta JRDn ja SAVUn osalta elossa. Kokonaistavoite on edelleen 50 000€, se auttaisi minut tämän vuoden haasteiden läpi ja poistaisi lopettamisen uhan. Kaikki apu on edelleen tarpeen ja erittäin tervetullutta. Olen todella kiitollinen kaikille jo kampanjaan osallistuneelle 29 mesenaatille, sekä kaikille kampanjan aikana JRDn ja SAVUn verkkokaupasta ostoksia tehneille henkilöille. Olette auttaneet jo paljon ja antaneet toivoa paremmasta. Minulle on tullut tunne, että kaikki ei ole ollut turhaa, että työlläni on ollut merkitystä teille kaikille auttaneille tahoille. Iso, iso kiitos, vielä ei kuitenkaan olla täysin selvillä vesillä.

Vuotta 2022 ei tule ikävä, se on ollut yksi haastavimmista koskaan. Moni elämän osa-alue on ollut veitsen terällä ja olen moneen otteeseen miettinyt, että kuinka paljon ihmisen kuuluu jaksaa? Viime keväästä en muista kovinkaan paljoa, läheiseni oli pitkään sairaalassa vakavan sairauden takia ja kevät oli jatkuvaa pelkoa siitä, pääseekö hän enää kotiin. Muistan vain kulkeneeni töihin-sairaalaan-nukkumaan-töihin-sairaalaan…. jne. Silloin heräsi ensimmäinen ajatus meneillään olevasta joukkorahoituskampanjasta, mutta minulla ei ollut silloin vielä voimia sitä toteuttaa. Läheiseni on nyt onneksi elossa ja hän voi jo hieman paremmin, kuitenkin kaikenlaista vaivaa ja huolta on edelleen. Loppuvuodesta tuli kuitenkin huonoja uutisia kahden muun läheisen terveyden suhteen, toivottavasti kaikki menee heidän osaltaan hyvin.

Olen myös itse osallistunut yrittäjille suunnattuun oman työhyvinvoinnin mittaamisen työpajaan ja kantanut sen myötä mukanani Firstbeat -mittaria koko joulutauon ajan. Mittalaite mittaa sykevälivaihtelua, stressiä ja palautumista. Minun on huolehdittava myös omasta terveydestäni ja tiedettävä missä mennään, että pystyn jaksamaan työssä ja vapaalla. Mittarit kertoivat juuri sitä, minkä jo tunsin nahoissani. Kuormitusta on tällä hetkellä sen verran runsaasti, että en palaudu tarpeeksi. Oli kuitenkin lohdullista huomata, että se miltä kehossa tuntuu, on totta, eikä kuvitelmaa. Tämän kevään työskentelen aktiivisesti päästäkseni tasapainoon palautumisvajeeni kanssa, enemmän unta, hyvää ravintoa ja enemmän terveellisiä välipaloja. Tanssitunnitkin alkavat taas pian, niin pääsee taas Boogie Woogien pyörteisiin liikkumaan ja palautumaan. Toivottavasti tämä vuosi on edeltäjäänsä parempi meille kaikille.